Skip to main content
Maailma muuttuu
Takaisin

Digitaalisuus muuttaa työelämää – pitääkö minun muuttua?

Kehruu-Jennystä iPhoneen – elämme jälleen vallankumouksen aikaa. Tällä kertaa vallankumousta eivät aiheuta tekstiiliteollisuuden tuottavuutta lisäävät innovaatiot, vaan yhä pidemmälle kehittyvä automaatio ja tekoälyn kehitys.

John Kay niminen herra keksi vuonna 1733 lentävän sukkulan, joka tehosti puuvillan kehruuta huomattavasti. Tätä keksintöä pidetään yhtenä teollistumisen alkutekijöistä. Kului kuitenkin lähes neljä vuosikymmentä, kunnes vuonna 1770 James Hargreaves patentoi kehruukoneen, jolla pystyi kehräämään useita lankoja samanaikaisesti. Tämä yhdeksi teollisuuden vallankumouksen symboliksi noussut keksintö sai nimekseen Kehruu-Jenny.

Tämä aikaansa nähden ”nopea” teknologinen kehitys sai aikaan vastavoiman – luddiitit, jotka kanavoivat teollisen vallankumouksen vastustuksen ja alkoivat rikkoa teollisuuskoneita.

Tämän päivän luddiitit eivät riko iPhoneja

Elämme tällä hetkellä myös vallankumouksen aikaa. Tällä kertaa vallankumousta ei aiheuta tekstiiliteollisuuden tuottavuutta lisäävät innovaatiot, vaan yhä pidemmälle kehittyvä automaatio ja tekoälyn kehitys. Aikajänne on muuttunut nopeammaksi. Emme puhu enää vuosikymmenistä, vaan vuosista tai lyhyemmistä ajanjaksoista, kun markkinoille ilmestyy uusia tapoja tuottaa tuotteita ja palveluita entistä tehokkaammin.

Yuval Noah Harari maalailee kirjassaan Homo Deus melko synkän kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta, kun nopea teknologinen kehitys tekee ihmisistä tarpeettomia. Pessimistisimmät maalailevat tulevaisuuden kuvaa, jossa ihmisille käy kuin hevosille. Ennen niin tarpeellinen apuri muuttui pilttuussaan seisoskelevaksi harrastuskumppaniksi. Tämä yhä nopeammin pyörivä muutoksen pyörä herättää luonnollisesti huolta osassa ihmisiä.

Tällä kertaa protesti ei tosin kohdistu teknologiaan, eivätkä tämän päivän luddiitit käy rikkomassa Apple Storessa iPhoneja. Tällä kertaa protestiaalto näkyy globalisaation kritiikkinä, protektionismina ja populismin kasvuna. Huolimatta siitä, että aivan kuten teollistuminen, myös globalisaatio on hyödyttänyt ihmiskuntaa. Toki tämä on tuonut ongelmia, kuten yhä pahenevat ympäristöongelmat ja tulonjaon epätasaisuuden, mutta tämä on sitten aivan toisen keskustelun aihe.

Vuorovaikutustaitojen merkitys kasvaa

Viekö automaatio ja tekoälyn kehitys työpaikat ja massatyöttömyys uhkaa? Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportissa Robotit töihin, ei näin synkkää kuvaa maalailla. Teknologinen kehitys tulee kyllä muuttamaan työelämää ja työpaikkoja, mutta ei tee ihmisistä tarpeettomia. Vanhojen työpaikkojen tilalle syntyy uusia työpaikkoja.

Jotkut työtehtävät ovat suuremmassa vaarassa kuin toiset. Erityisen suuressa vaarassa ovat työtehtävät, jotka sisältävät helposti omaksuttavia rutiineja. Aikaisemmin teknologinen kehitys vähensi työtehtäviä tehdasympäristössä. Nyt tämä murros on käynnissä toimistoissa. Tällä hetkellä pienin riski joutua koneen korvaamaksi on ammateissa, jotka sisältävät ihmisten välistä viestintää ja tilannetajua. EVA:n raportissa nostetaan esimerkiksi palomiehen, sosiaalityöntekijän ja psykologin ammatit. Kaikista meistä ei kuitenkaan ole näihin ammatteihin eikä psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä tarvita määräänsä enempää.

Miten sitten yksittäisen työntekijän, työnantajien ja yhteiskunnan pitäisi tehdä pysyäkseen kehityksen kelkassa mukana?

Ytimessä oppimaan oppiminen

Elina Lepomäki kirjoitti osuvasti kirjassaan Vapauden voitto, että yhteiskunnan koulutuspolitiikan pitäisi tähdätä siihen, että se opettaisi ihmiset oppimaan, jonka jälkeen varsinainen oppiminen tapahtuisi työelämässä. Vastuu oppimisesta, kehittymisestä ja markkinoiden tarvitsemista taidoista olisi yhteiskunnan sijasta yksilöillä sekä työnantajilla.

Toistaiseksi suomalainen työelämä ja yhteiskunta ovat nojanneet pitkälti muodolliseen pätevyyteen. Töihin päästääkseen pitää olla tutkintotodistuksella todistettava osaaminen. Ilman sitä jää työpaikka saamatta. Kun jollakin alalla on työvoimapulaa, tehdään muutoksia koulutuspolitikkaan, mutta koska näiden vaikutukset tulevat aina vuosien viiveellä, tilanne voi olla toinen uusien opiskelijoiden valmistuttua työelämään. Jälleen ollaan tilanteessa, että markkinoilla on osaamista, jota ei tarvita ja osa toimialoista kärsii kohtaanto-ongelmasta. Kehityksen nopeutuessa tämä ongelma tuskin korjaantuu.

Mitä tehdä, kun maailma muuttuu?

Onneksi työnantajat ovat heränneet ongelmaan ottamalla vastuuta työvoiman kouluttamisesta. Yritykset ovat järjestäneet rekrytoivia koulutuksia, jossa motivoituneille hakijoille tarjotaan eväät päästä työelämään kiinni ja kehittämään siellä ammattitaitoaan. Samalla yritykset saavat motivoituneita työntekijöitä. Tällaisia muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen kestäviä koulutuksia on järjestetty ainakin rakennusalalla, ravintola-alalla ja IT-alalla. Eli juuri niillä aloilla, jotka kärsivät tällä hetkellä osaajapulasta.

Myös StaffPoint on järjestänyt ravintola-alan lyhytvalmennuksia sekä itsenäisesti että yhdessä oppilaitosten kanssa. Tämä on merkki siitä, että vastuulliset yritykset eivät jää voivottelemaan osaajapulan kanssa odottaen yhteiskuntaa apuun, vaan tekevät asialle itse jotain.

Maailma siis muuttuu. Mitä tehdä? Kannattaako sitä alkaa ripotella tuhkaa päällensä epätoivoon vaipuen? Syitä ei kannata alkaa hakea muista, vaan tehdä asioille jotain. Ole utelias uutta kohtaan ja kehitä itseäsi. Jos olet työnantaja, mieti, miten voisit itse tehdä tulevaisuuden tarpeisiin vastaavia osaajia sen sijaan, että odottaisit valmiita tekijöitä. Muista, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, sillä osaavia kumppaneita kyllä löytyy.

Viitteitä ja lukemista:

Yuval Noah Harari: Homo Deus
Marja-Riitta Ollila: Tekoälyn etiikkaa
Neuvonen, Toponen, Lindgren, Mokka: Digitalisaatio: Murroksen koko kuva
Elina Lepomäki: Vapauden voitto
EVA: Robotit töihin. Koneet tulevat mitä tapahtuu työpaikoilla
Työ – ja Elinkeinomisteriön julkaisu: Tekoälyajan työ – Neljä näkökulmaa talouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja etiikkaan