Opitko tori- vai luostarimenetelmällä? Suomi vieraana kielenä -opettaja Alexandra Bogdanovan uratarina

Alexandra Bogdanova jakaa työuransa Spring Housella kahteen vaiheeseen; aikaan ennen kuin hän lähti Spring Houselta ja siihen, kun hän palasi takaisin. Työmatka Lahdesta Helsinkiin päivittäin houkutteli Alexandraa kokeilemaan lähempänä sijaitsevaa saman alan työpaikkaa. Ikävä kollegoita kohtaan sai hänet palaamaan Spring Houselle vain kolmen kuukauden poissaolon jälkeen.

Alexandra työskentelee kotoutumiskoulutuksen parissa ja opettaa suomea vieraana kielenä aikuisille maahanmuuttajille. Spring Housessa hän arvostaa kollegoita, työilmapiiriä ja työtapoja. ”Ylipäätään sitä miten asioita hoidetaan sekä omia vastuita ja vapauksia, sitä miten omat työt voi järjestellä. Ja onhan meillä ihan mahtava opettajien porukka”, Alexandra pohtii. Hänen mukaansa muiden opettajien kanssa on syvä yhteisymmärrys, asioista keskustellaan paljon ja kehitetään niitä yhdessä eteenpäin. ”Muutkin opettajat ovat viihtyneet talossa pidempään ja se helpottaa kokonaisuuksien rakentamisessa. Upeaa aina silti, kun uusia ihmisiä tulee taloon mukanaan uusia näkemyksiä”, Alexandra pohtii.

”Mieti, että olisit itse Kiinassa ja kuuntelisit radiota kolme tuntia”

Ihmisiä tulee koulutukseen useista eri maista, jopa yli kymmenestä. Yhden ryhmän kanssa aikaa vietetään noin puoli vuotta, opetus tapahtuu aamuyhdeksän ja iltapäivä kahden välillä.

Työ on hyvin kansainvälistä ja siinä pääsee tapaamaan ihmisiä eri taustoista ja kuulee monta erilaista tarinaa. Opetuksen alussa kaikkia jännittää. Opiskelijat eivät osaa sanaakaan suomea. Alexandra kertoo toimivansa kuin näyttelijä yrittäessään välittää uusille suomen kielen opiskelijoille, että tässä on nyt tarkoitus mennä yhdessä opintietä eteenpäin.

”Opiskelijoilla on kokonaan uusi tilanne käsillä: uusi kieli opeteltavana, uusi maa tutustuttavana ja pitäisi vielä ymmärtää mitä opettaja höpöttää monta tuntia”, Alexandra summaa opiskelijoiden tuntoja.

”Mieti, että olisit itse Kiinassa ja pistät radion päälle. Kuuntelet kolme tuntia puhetta, josta et ymmärrä sanaakaan, jonka jälkeen sinulle annetaan kotitehtävät, jotka perustuvat kuulemaasi”, näin Alexandra kuvaa oppilaiden ajatuksia uuden edessä.

Suomen kielen oppimiseen on Alexandran mukaan kaksi eri polkua; on hidas polku ja peruspolku. Hidasta polkua etenevillä saattaa olla esimerkiksi vähäinen koulutustausta tai he ovat tulleet Suomeen lukutaidottomina.

Perusryhmäläisillä on melkein jokaisella korkeakoulututkinto kotimaastaan. Eri ryhmien kanssa on eri opetuskäytännöt ja eri tulokset. ”Lukutaidottomat opiskelijat oppivat puhumaan nopeammin kuin korkeakoulutetut. Jos et ole ikinä elämässäsi kirjoittanut yhtään sanaa, sinun tulee painaa kaikki kuulemasi muistiin.” Korkeakoulutetut oppivat nopeammin taas kieliopin ja kirjoittamaan, mutta virheiden pelossa eivät ala niin helposti puhua. Alexandra kuvaakin eroa oppijoiden välillä torimenetelmään, jossa ilmein ja elein pitää saada itsensä ymmärretyksi ja luostarimenetelmään, jossa yksin puurretaan kammarissa kopioiden kirjoja.

Ihan mahtavaa tämä työ on

Alexandran mukaan työssä saa oppia koko ajan eri maista, kielistä ja kulttuureista. ”Olen aika sosiaalinen tyyppi ja työssä pääsee kohtaamaan ihmisiä ja juttelemaan paljon”, hän kertoo. Alexandra on itse kotoisin Petroskoista Venäjältä. Kotona on puhuttu lapsuudesta asti suomea ja Alexandra lähtikin yliopistoon opiskelemaan suomen ja karjalan kieltä, Itämeren suomalaisten kielen ja kulttuurin tiedekunnassa. Hän valmistui vuonna 2004 filologian opettajaksi. ”En heti ajatellut opettajuutta, kun valmistuin ja ensimmäinen työpaikka löytyi toimittajana suomenkielisissä radiouutisissa Karjalan TV- ja radiokeskuksessa. Muutin Suomeen 2012 ja tutkinnon sai rinnastettua suomalaiseen tutkintoon, pienellä pedagogisten opintojen lisäopinnoilla Turun yliopistossa.

Olen todella kiitollinen Spring Housella siitä, että he uskalsivat ottaa töihin tuoreen opettajan, jolla oli tarvittavat opinnot, mutta ei vielä työkokemusta. Olen kasvanut opettajaksi talon sisällä. Spring Houselta löytyi luottamusta, jota monella muulla työnantajalla ei ollut. Ainahan jokaisella pitää olla ensimmäinen työpaikka. Jos esteenä on aina työkokemus, niin mistä sitä sitten saa?” nauraa Alexandra. Kollegat olivat uudessa työssä tärkeitä ja me-henki todella vahva.

”Työtä tekemällä oppii, kun oli hyvä akateeminen koulutus ja pohja toimia opettajana sekä sisäinen motivaatio, että mä haluan ja pystyn tähän tehtävään!”

Opettajan vapaa-aika kuluu koulunpenkillä

Alexandra rentoutuu työn jälkeen omien opintojen parissa. Hänen pitkäaikaisena harrastuksenaan on ollut psykologia, varsinkin neuropsykologia. ”Minua kiinnostaa kovasti miten eri tavoin ihmisten aivot toimivat ja miten voin ottaa sen opettajana huomioon.”

Oppijoiden moninaisuus kiinnostaa Alexandraa: ”Meillä kaikilla on uniikit aivot, jotka oppivat eri tavoin. Kaikilta ei voi vaatia samoja asioita. Ihmisten aivot prosessoivat eri tavalla saamaansa tietoa. Toinen ei ole huonompi oppija kuin toinen, aivot ovat vaan eri tavalla prosessoivat. Ketään ei voi leimata ja aina voi saada tuloksia. Harva meistä on täysin kieli-ihminen.” Psykologiaa Aleksandra opiskelee avoimessa yliopistossa. Opettajan vapaa-aika kuluu siis koulunpenkillä.