Skip to main content
blogi 140918
Takaisin

Luovuuden lähteillä

Uppoutuessani luovaan projektiin ja saadessani yhtäkkiä kuin tyhjästä mieltäni kiehtovan oivalluksen ja inspiraation kipinän, koen tajunnan räjäyttävän onnen tunteen. Kuin jokin universumin luovuusvoima ottaisi valtaansa, vyöryisi voimalla lävitse ja käyttäisi hyväkseen luodakseen kauttani maailmaan jotakin uutta. Tämä maaginen tunne on vertaansa vailla.

Ajattelen, että tämä mystinen luovuusvoima vaeltaa kaiken aikaa ympärillämme. Luovuusvoima ei kuitenkaan kykene olemaan vuorovaikutuksessa kanssamme ennen kuin olemme itse tarttuneet toimeen. Ei koskaan ennen sitä. On siis turha odottaa yllättäen ilmaantuvaa inspiraatiota ja ryhdyttävä vain töihin. Luovuusvoima ei saa tehdä yhteistyötä ennen kuin henkilö on vakuuttanut olevansa tosissaan ja kaiken sen arvoinen, jota voima antaa meille takaisin. Tämä tapahtuu työskentelemällä ahkerasti ja päättäväisesti projektin parissa myös niinä hetkinä, jolloin ei ole luovuusvoiman kanssa vuorovaikutuksessa.

Kullakin on oma kanavansa luovuudelle. Yksi on kokenut yhteyden luovuusvoimaan säveltäessään musiikkia, toinen maustaessaan ruokaa uudella reseptillään ja kolmas sommitellessaan puutarhansa uutta kukkaistutusta. Tapoja on loputtomiin. Kyky olla yhteydessä luovuusvoimaan piilee meissä jokaisessa. Lapsena olemme yhteydessä voiman kanssa luonnostaan. Jos seuraa lasten iloa esimerkiksi heidän rakentaessaan hiekkalinnaa, voi nähdä vierailulla olevan luovuusvoiman säkenöivän heidän silmistään.

Kaikesta huolimatta jotkut eivät enää myöhemmin elämässään koe yhteyttä luovuusvoiman kanssa. Olen yrittänyt kartoittaa tähän johtavia syitä. Epäilen, että esimerkiksi televisiosta säteilevät signaalit estävät jo lähtökohtaisesti luovuusvoiman kontaktin. Luovuusvoima ei pysty valumaan meihin myöskään, jos päätämme ovat alkaneet kiristää näkymättömät vanteet. Se karttaa myös kehujen kalastelua.

Suurin syy vaikuttaa kuitenkin olevan luovuusvoimaa vastaan taisteleva ovela T. Kun olemme toivottaneet luovuusvoiman sijaan tervetulleeksi ovelan T:n, edessämme ei komeilekaan luovuus vaan luovutus. Hämmästelen aina, kuinka helposti ovelalle T:lle avataan ovi, vaikka tosiasia on, ettei se tarjoa meille mitään vastineeksi. Luovuusvoimaan ei kenties uskalleta yrittää ottaa yhteyttä, koska emme luota kykyymme olla luovia. Luovuusvoima haluaisi kuitenkin olla vuorovaikutuksessa meidän kaikkien kanssa. Mielikuvissani näen, miten se seuraa surullisena vierestä niitä, jotka toistamiseen sulkevat siltä oven.

Kannustan kaikkia, että kannattaa sanoa hyvästit ovelalle T:lle ja valita luovuus. Väitän, että kaikki muut tunteet jäävät kalpeaksi sen tunteen rinnalla, kun luovuusvoima lopulta vakuuttuu, että olemme sen arvoisia ja tekee väliintulonsa. Itselleni se on tunne, jolloin koen eniten olevani elossa ja haluan vastikäänkin tuntea sen. Se saa palaamaan luovien projektien pariin ja avaamaan oven luovuusvoiman kohtaamiselle jok’ikinen päivä.

Työn Osaajat -blogin kirjoitti tälläkin kertaa Pirkanmaalla työskentelevä Spring Housen valmentaja.