Skip to main content
tyonosaajat workflow
Takaisin

Työn imusta työhyvinvointia

tyon imu-1024x536
Koetko työssäsi päivittäin rentoa tekemisen olotilaa, jossa ajantaju katoaa ja asioihin uppoutuu koko olemuksellaan? Tai ainakin viikoittain? Onko sinun helppo motivoitua ja löytää tekemisen tila töissä? Entä vapaa-ajalla?

Monelle on varmasti tuttu unkarilaisen psykologin Csikszentmihalyin (1990) flow-käsite, josta on tullut yleisesti paljon puhuttu ja tunnettu käsite hänen alkuperäisen tutkimuksensa jälkeen. Flow-kokemukseen liittyy usein täydellisen keskittyneisyyden tila, uppoutumisen ja ajattomuuden tunne sekä vahva sisäinen motivaatio. Uudemmassa työelämän tutkimuksessa (Manka 2010) on kuitenkin alettu puhua työn imusta (engl. work engagement tai work-related flow). Se eroaa flow-käsitteestä siten, että flow on hetkellinen huippukokemus, joka kohdistuu tiettyyn asiaan tai tilanteeseen, työn imu sitä vastoin on pitkäkestoinen työhön liittyvä myönteinen tunnetila.

Hetkellisestä flow-tilasta työn imuun.

Työn imussa kyseessä on käsite, jolla on edelleen validiteettia nykyisessä työelämän psykologisessa tutkimuksessa, ja jolla on ehdotonta käyttökelpoisuutta tavallisen työntekijän arjessa. Työn imun kokemusta luonnehtivat tutkimusten mukaan (Hakanen 2009; Manka et al. 2010) tarmokkuus, eli kokemus energisyydestä ja sinnikkyydestä; omistautuminen, eli into ja ylpeys omasta työstä; sekä uppoutuminen, eli keskittyminen ja työhön paneutuneisuus. Hakasen (2009) mukaan työn imua kokeva työntekijä lähtee pääsääntöisesti mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä, on ylpeä työstään ja on myös sinnikäs vastoinkäymisten hetkellä. Se ei kuitenkaan merkitse työn ihmisen mukanaan imevää ominaisuutta, vaan myönteistä työhyvinvoinnin tilaa ja aktiivista työnsä tekemistä.

Miten päästä työn imuun?

Tutkimuksissa on todettu erilaisten työn voimavarojen, esimerkiksi työn itsenäisyyden ja kehittävyyden, työn tulosten näkemisen ja palautteen, työyhteisön ja esimiehen tuen sekä arvostuksen toistuvasti olevan myönteisessä yhteydessä työn imuun. Lisäksi tutkimuskirjallisuudessa on tähdennetty palautumisen merkitystä työstä sekä erityisesti sitä, että kykenee irrottautumaan psykologisesti työasioista. (Hakanen 2009.)

Ilman työn imua – on leipääntymistä.

Työn imun kääntöpuoli on Hakasen (2009) mukaan ’boreout’ tai työhön leipääntynyt työntekijä, joka ei tunne tarmoa, ei koe työtään merkitykselliseksi eikä enää omistaudu työlleen. Työn imu ja työuupumus eivät sen sijaan ole tutkimusten mukaan saman kolikon kääntöpuolia, vaan ne ovat aidosti erillisiä ilmiöitä. Hakasen ja Scaufelin (2012) työhyvinvoinnin tutkimuksissa on saatu selville, että esimerkiksi työn imu ennusti tyytyväisyyttä elämään, kun taas burnout-oireet olivat yhteydessä masentuneisuuteen sekä tyytymättömyyteen elämään.
Itse näkisin niin, työn imu ja työstään innostuminen ovat hyvin lähellä flow-kokemusta, ja työn imua kokeva työntekijä kokee usein myös flowta. Silloin kun henkilöllä olemassa olevat resurssit ja tehtävään liittyvien haasteiden suhde on sopiva, voi syntyä flow-kokemus, joka muodostuu optimitilaksi yli- ja alikuormituksen välille (Csikszentmihalyi 1990). Työn imun ja flown kokemuksia on vaikea sanallisesti määritellä, mutta jokainen tietänee mistä on kyse, kun tällaisia kokemuksia kokee työssään tai vapaa-ajallaan. Itse koen päivittäin flow-kokemuksia erilaisten asioiden parissa, ehkä juuri silloin kun tekemistä ei erikseen ajattele ja vatvo, vaan se on rennon sujuvaa ja helppoa.

Seuraavassa osassa kirjoitan toisesta sosiaalipsykologisessa työntutkimuksessa havaitusta, myös työmaailmaan liittyvästä ilmiöstä, työn ’tuunaamisesta’ (job crafting). Siinä ideana on, miten omasta työstään voi saada mielekkäämpää pyrkimällä aktiivisesti vaikuttamaan työolosuhteisiinsa ja työn rakenteisiin.

Tässä vielä pieni työn imu -testi Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.

Blogin kirjoittaja on Jussi Ranta, kouluttaja, Spring House Oy.