Teams-hyppy digiaikaan

13.3.2020 kotoutumiskoulutus mullistui koko valtakunnassa, kun pandemia vyöryi päälle ja opinnot siirtyivät verkkoon yhdessä yössä. Toki olimme myös aiemmin tehneet monenlaisia verkkototeutuksia. Nyt toiminta kuitenkin sai ihan uuden ulottuvuuden, kun verkkoon siirtyi kertalaakista Espoosta Ouluun ja Tampereelta Jyväskylän kautta Kainuuseen noin 500 opiskelijaa, joiden tietotekniset valmiudet ja verkko-opiskelutaidot vaihtelivat nollasta konkareihin.

Hauskoja dialogeja, esitelmiä, haastatteluja, runojen ja puheiden kirjoittamista, kohtaamisia ja puhetta. Niin monipuolista opetus parhaimmillaan on. Yhdessä yössä opiskelijat katosivat koteihinsa ja minä istahdin sovalleni läppäri sylissäni. Mitä hyötyä enää on luovuudesta ja hulluudesta?

Tekniikka haltuun

Silloin muistin ajan, jolloin opetin Adoben kautta. Olinkin tässä vanha tekijä. Hiostutti, koska tekniikka oli juossut edelleni ja äppejä tarjoiltiin joka suunnalta. Minun piti luoda nahkani uudelleen.
Teamsissä dialogit vaihtuivat puheluihin. Opiskelija soittivat toisilleen. Hieno Teams jakoi heidät automaattisesti ryhmiin ja minä siirryin klikkaamalla huoneesta toiseen. Tekniikka oli niin hieno, että se jätti osan rannalle ja pudotteli opiskelijoita huoneista pois. Silloin koin itseni tarpeelliseksi.

Teams oli vasta alkua. Pitkin matkaa työvälineiksi vakiintuivat Kahoot, Quizlet, Otso-kirjaäppi, Treenivihko, Moodle ja Forms vain muutamia mainitakseni. Kun minä opin, opiskelijat seurasivat perässä. Olin kuin nokkamies rakennustyömaalla.

Arvasin, että äppi-lista oli vasta alkua. Piti luoda sähköpostiryhmä, pikaviesti-ryhmä ja lopulta vastaanottajaryhmä. Koska tietenkin halusimme välttää verkossa vaanivat tietosuojakarikot, piti opetella piilotetut vastaanottajaryhmät. Niin, ja sitten piti ladata pikaviestiäppi tietokoneelle ja opetella, miten se pdf lähetetään. Hiki iholla ei johtunutkaan vaihdevuosista.

Onneksi en ollut yksin. Aina joku osasi jotakin. Syntyi pelasta ja tule autetuksi -kulttuuri. Kouluttajia koulutettiin digiaikaan ja innokkaat digivastaavat tekivät Moodleen kursseja ja monipuolisia sisältöjä.

Opetuksen laadun varmistaminen

Haasteena oli pitää opetuksen taso ja teho sellaisena, kuin se on luokassa. Opiskelijoille piti välittyä, että Teams ei ole loma, jolloin voi samalla keitellä nuudeleita ja vaihtaa autonrenkaita. Piti miettiä kontrolliakin ja osallistamista ihan uudella tavalla. Kamerat auki, oppilaslista viereen ja sieltä randomina herättelin opiskelijoita kysymyksilläni. Kun opiskelija katosi, muistin, että olen lapsena leikkinyt rosvoa ja poliisia. Loin lähes aukottoman verkon, josta on vaikea pudota tai kadota.

Ulkopuolisten haastattelut vaihtuivat puolisoiden esittelyyn. Opiskelijat opettivat puolisoilleen sen verran suomea, että he osasivat kertoa itsestään. Tuli tunne, että kaikki tunsivat nyt kaikki. Yhteisöllisyys saavutti huippunsa, kun opiskelijoiden lapset kirmasivat, undulaatit lauloivat ja koirat haukkuivat. Punnitsin mielessäni, mitkä noista voisi viedä parvekkeelle opetuksen ajaksi.

Olimme siis verkossa. Aloitimme aamut puhetestillä, koska sosiaaliset kontaktit olivat vähissä. Aihe harjoiteltiin edellisenä päivänä ja seuraavana päivänä puhuttiin. Opettajana annoin palautetta – samoin kuin luokassa. Mikään ei siis ollut muuttunut. Päivän aikataulu esiteltiin ensin ja se jaettiin myös pikaviestinä, jotta kukaan ei jäisi ulkopuolelle. Ennen oli viikkoaikataulu eli aika vain muuttui pieniksi palasiksi.

Opiskelijat kirjoittivat eri aiheista ryhmiinsä. Muut tekivät kysymyksiä ja opiskelijat vastasivat niihin. Piti osata tuottaa tekstiä, esittää kysymyksiä ja vastata. Paljon toimintaa pienessä ajassa. Kun tämä tehtävä kävi liian helpoksi, opiskelijat lähettivät tuotokset ääniviestinä, kysyivät ääniviestillä ja vastasivat ääniviestillä. Nostin vaativuustasoa.

Uusia keinoja ja mielenkiintoa opetuksessa

Online-opetuksen aikana oli haasteena pitää opiskelu mielenkiintoisena. Minusta tuntui, että olin idea-automaatti. Piti keksiä innostavia ja kouluttavia tehtäviä. Annoin suomenkielisiä sanoja ja opiskelijat käänsivät ne omalle kielelle. Sen jälkeen he lukivat ne ääniviestinä minulle. Sanoin, että nyt te voitte kuunnella sanastoa, kun olette kaupassa. Olin kaiken ohessa ovelasti opettanut uuden tavan oppia.

Kieleen kuuluu oppia kuvailemaan asioita. Leikkasin lehdestä kuvan ja opiskelijat keksivät henkilölle elämän ja ajatukset. Tarkistin tekstit, opiskelijat korjasivat virheet. Huomasin, että näinhän teimme luokassakin.

Olin luonut oman maailman. Matkalla kohdatut haasteet tuntuivat vain pieninä kivinä kengässä. Jos 60-vuotias opiskelija ei pääse online-tunnille, pitää soittaa vävypojalle ja ottaa hänet mukaan. Anoppi mukaan vaikka koko suvun voimalla. Kuten joku viisas on joskus sanonut: mitä korkeammalle hyppää, sitä enemmän pitää ottaa vauhtia.

Kouluttajien ahkeruus, Spring Housen koulutusjärjestelmä ja esimiesten tuki mahdollistivat sen, että saatoimme hypätä korkealle – ja pysyä siellä.

Tässä blogissa Spring Housen kotoutumiskouluttaja Jaana tuuletti ajatuksiaan Teams-loikastaan.

**
Kysyimme opiskelijoiden kokemuksia verkko-opiskelusta alkusyksystä 2020, kun olimme palanneet takaisin luokkiin. 57 % vastanneista (n. 184) kertoi, että verkko-opiskelu oli heille itse asiassa tuttua tai edes vähän tuttua ja 67 % koki opiskelun verkossa helppona tai hyvin helppona. Noin 2/3 vastanneista koki, että heidän suomen kielen taitonsa kehittyi ihan tavanomaiseen tapaan myös verkossa opiskellessa. Enemmistöstä online-opetuksen ja itsenäisen verkko-oppimisalustalla opiskelun kombinaatio oli mielekäs. Verkko-opiskelun jatkaminen jakoi mielipiteet selvästi kahtia: puolet halusi ehdottomasti palata luokkaan ja puolet jatkaisi mielellään tai hyvin mielellään verkossa-opiskelua. Monet nimittäin arvostivat sitä, ettei tarvinnut aamulla lähteä kiiruhtamaan bussiin ja sai opiskella omaan tahtiin ja silloin kun itselleen parhaiten sopi. Kuten eräs opiskelija tiivisti: ”Pystyin paremmin järjestämään aikani ja oppimistarpeeni omaan tahtini. Keskityin enemmän parannuskohteisiin ja etsin heti tietoa internetistä ratkaisemaan kysymyksiini.”