Henkinen ylähylly auttaa juurisyiden äärelle

Kyse ei ole tiedon jakamisesta, sillä tieto on jokaisen saatavilla muutaman klikkauksen päässä. Tärkeintä onkin ensin selvittää ongelman juurisyy, joka ei yleensä ole selvä valmennettavalle eikä myöskään valmentajalle.

Kun juurisyy on sanoitettu ja valmennettava itse oivaltaa, mistä on kyse, valmentaja voi auttaa häntä muutoksen tielle. Siihen asti valmentajan on pidettävä asiantuntijuutensa ja mielipiteensä henkisellä ylähyllyllä.

Henkinen ylähylly

Toimitusjohtajamme Minna Lindholm-Lähde piti meille Spring Housen uusille työkykyvalmentajille ”Valmentava työote -koulutuksen” aatonaattona. Ajankohta olikin oikein onnistunut, koska koulutuksen annista sai inspiroituneena laskeutua joulun viettoon perheen kanssa ja mieleen hiljaiseen jäi itämään siemen, joka nyt versoaa blogin muotoon.

Minussa resonoi vahvasti Minnan käyttämä termi ”henkinen ylähylly”, jolla hän tarkoitti tilaa, jossa valmentaja laittaa oman asiantuntijuutensa ja mielipiteensä sivuun henkiselle ylähyllylle edes hetkellisesti. Henkiselle ylähyllylle laitetaan sivuun omat näkemykset ja neuvot, jotka voi ottaa myöhemmin käyttöön. Mikä suuri viisaus tässä piileekään, kun sitä lähtee pilkkomaan palasiin ja soveltamaan myös muuhun elämään.

Oma vika

Kukapa ei ärsyyntyisi besserwissereistä, jotka osoittavat sormella virheesi ja neuvovat, miten asia olisi pitänyt hoitaa. Miksi maailma on sitten täynnä heitä, jotka kilvan kertovat eri medioissa, miten sinun kuuluisi elää? On erilaisia ruokavalioita, siivousniksejä, uskontoja, yhteisöjä, personal trainereita, self help -kirjoja jne., jotka lähes fanaattisesti julistavat näkemyksiään: mitä saa ja ei saa syödä tai ajatella, miten voi laihtua, miten pitää siivota, miten pitää hengittää tai yskiä, kuinka usein seksiä pitää harrastaa ja niin edelleen.

Yleensä alan erityisasiantuntija pyrkii osoittamaan, että tilanne, jossa nyt olet, on tavallaan oma vikasi. Mitäs söit niin paljon, stressasit ja ajattelit negatiivisia ajatuksia? Pitikö lähteä tien päälle liukkaalla kelillä ja ajaa kolari? Nyt kun teet, niin kuin minä sanon, niin paranet.

”Auttaja” sanoo haluavansa auttaa puhtaasta sydämestään tietämättömiä kanssaihmisiä elämään samoin kuin hän. Eipä taida maailman rauhaa tai joulumieltä näillä saarnoilla tulla, koska fokus on liian usein asiantuntijassa itsessään eikä niinkään ”autettavassa”. Ehkäpä asiantuntija vain korostaakin itseään ja omaa osaamistaan mollaamalla muita, mutta tämä on vain paketoitu näyttämään auttamiselta.

Kuten vanha sananlasku sanoo, ei kannettu vesi kaivossa pysy. Vaikka ”auttaja” kuinka jakaisi kikkakolmosiaan somessa, ei niistä ole apua, ennen kuin joku oikeasti kokee neuvot todeksi itselleen. Jos lähtökohta on kuitenkin virheiden etsintä ”autettavan” elämässä, niin taitaa muutos jäädä tapahtumatta, koska ”auttaja” alkaa ärsyttää ”autettavaa”.

Juurisyy

Miten sitten voisi auttaa/valmentaa/neuvoa/johtaa (mitä termiä tässä nyt halutaankin käyttää) kanssaihmisiä/asiakkaita/alaisia/ jne. ilman että toista alkaa ärsyttää?

No, alkuun voi laittaa omat mielipiteensä ja neuvonsa sinne henkiselle ylähyllylle. Mitä jos aidosti kuuntelisikin läsnäolevasti hetken, ennen kuin alkaa tykittää ohjepatteristollaan? Kuuntelemalla voi selvitä ongelman juurisyy ja ratkaisu siihen voikin löytyä ihan pelkästään sillä, että juurisyy saadaan sanoitettua. Tällöin prosessissa tapahtuu myös oivaltaminen, jonka jälkeen vesi pysyykin kaivossa ja muutos tapahtuu.

Joskus asiakas tulee tapaamiseen sillä oletuksella, että valmentaja antaa hänelle valmiin työhön paluun suunnitelman. Vaikka minulla olisi hänelle sata ammattia mielessä, en voisi lähteä tähän leikkiin mukaan. Korostan asiakkaalleni aina sitä, että kyse on hänen elämästään. Suunnitelma tehdään yhdessä ja sen tekeminen on täysin vapaaehtoista. Minä vain autan sen tekemisessä kyselemällä ja kartoittamalla hänen kiinnostuksen kohteitaan ja onnistumisia aiemmassa työhistoriassa.

Työkyvyttömyyden juurisyy ei ole aina ilmeinen, eikä juurisyytä voi kaivaa esille. Se tulee esille vain, jos asiakas tulee nähdyksi ja kuulluksi semmoisena kuin hän on. Valmennustyössä tarvitaan herkkyyttä tutustua valmennettavaan hänen näkemyksiään kunnioittaen ja kuunnellen.

Ajoitus

Maailma voisi olla parempi paikka elää, jos ottaisimme kaikki henkisen ylähyllyn käyttöön. Mutta mitä jää jäljelle, jos ei voi jakaa osaamistaan tai julistaa vahvoja mielipiteitään muille? Onko silloin olemassa, jos vain hiljaa kuuntelee?

Kyse onkin ajoituksesta. Siemenen voi istuttaa sitten, kun maaperä on muokattu sopivaksi. Ohje tai neuvo toimii sitten, kun on sen aika. Jos heti tykittää kaiken, minkä tietää, neuvot menevät hukkaan.

Olisiko kuitenkin niin, että todellisella asiantuntijalla ei ole tarvetta todistella muille omaa ”oikeaa” näkemystään. Hän pystyy tarkastelemaan omaa osaamistaan objektiivisesti ja tietää, ettei hänkään tiedä kaikkea. Toinen näkemys voi olla yhtä ”oikea”, vaikkei itse niin ajattelisikaan. Näin ollen hän pystyy kehittymään ja lisäämään osaamistaan.

Ja mikä tärkeintä, hän saa äänensä kuuluviin ärsyttämättä.

Mitä jos?

Voisiko maailma olla erilainen, jos kohtaisimme toisemme semmoisena kuin olemme, eikä semmoisina kuin haluaisimme muiden olevan? Tulisimme kaikki nähdyiksi ja kuulluiksi omana itsenämme.

Ideaalimaailmassa näin varmaan tapahtuisikin, mutta voisiko se toimia myös reaalimaailmassa edes joskus? Itse lupaan ottaa henkisen ylähyllyn useammin käyttöön. Minun ei tarvitse aina olla suuna päänä ensimmäiseksi kommentoimassa.

Valmennustilanteessa se onnistuu suhteellisen hyvin, mutta vielä kun pystyisi muistamaan henkisen ylähyllyn olemassaolon perheen kanssa, kun tulee väsyneenä kotiin ja lapset kiukuttelevat. Voisiko pysähtyä, olla läsnä ja kysyä, että mikä nyt on sen sijaan, että reagoisi jotenkin muuten ja kertoisi mielipiteensä ikävästä metelistä.

Ei kuulosta enää kovin helpolta, mutta lupaan edes yrittää. Tässä haaste vuodelle 2021!

#TyönOsaajat-blogistina toimi tällä kertaa Spring Housen tiimissä työskentelevä työkykyvalmentaja Anne Vanajoki.