Sydänääniä, maastokarttoja, työpaikkoja ja mahdollisuuksia

Kaikki työpaikat eivät löydy työpaikkailmoituksista TE-toimiston Internet-sivuilta tai muilta työnhaun sivustoilta, kuuluu jo vakiintunut viisaus. Miten niitä piilossa olevia töitä tulisi etsiä? Onko joku piirtänyt tuon aarrekartan, jonka avulla aukeavat piilotyöpaikat – ne yli 70 prosenttia työpaikoista, joista Sitran tutkimukset todistavat?

Valmistautuminen on puoli retkeä

Ajattelen, että ennen umpimetsään lähtemistä olisi hyvä kartoittaa muutama asia. Millaista säätä työmarkkinoilla on luvassa? Tässä apuna voisi toimia hyvin Ammattibarometri -sivusto. Voit seurata aktiivisesti myös paikkakuntasi talousuutisia ja sitä, tehdäänkö alueellasi joitakin investointeja. Jos sydämesi halajaa seikkailua, etkä pelkää myrskyisää säätä, voit ohittaa tämän Ammattibarometrin tarkistuksen. Olet kenties luovan alan osaaja, etkä mahda mitään sydämesi palolle mitään: se valaisee ja lämmittää kylmimmänkin syysmyrskyn jälkeen.

Seuraava tarkastamisen arvoinen asia voisi olla oma varustus: tarvitseeko tehdä vielä joitakin hankintoja ennen matkaan lähtemistä. Mitä osaat ja mitä voisit tarjota matkallasi tuolla umpimetsässä, jossa uskallat nähdä säätilan kartoituksen jälkeen jo joitakin polkuja. Maaston ja suunnan hahmottuessa tiedät paremmin, mitä tarvitset. Onko luvassa paljon korkeuseroja vai onko kulku ehkä tasaista kaunista kangasmaastoa? Tarvitsetko jäähakkuja? Vai pitäisikö sinun vielä suorittaa jokin lisäkurssi esimerkiksi kalliokiipeilystä? Ehkä sinulla kuitenkin on jo kaikki varusteet. On vain aika käydä läpi jokainen reppuun pakattava varuste kohta kohdalta läpi. Osaat jo kaiken ja sinulla on kaikki tarvittavat varusteet kompassia ja jäähakkuja myöten. On ehkä aika vain luottaa omaan osaamiseen, omaan persoonaan ja jaksamiseen. Pakkaa viimeisenä matkalle ensiapulaukku: työnhaussa hädän tai haaverin sattuessa muistuta itsellesi, että osaat, sinulla on jo kaikki mitä tarvitset (sillä kävit jo pakkauslistasi läpi).

Polkuja on aarniometsässäkin

Eräs tärkeä asia, joka jokaisen metsään menijän tulisi vielä tarkistaa, on oman sydämen ääni. Se on kartanpiirtämisen taidon herkin ja vaikein osio. Kokemukseni mukaan tässä kuitenkin auttaa parhaiten metsään meneminen. Siis aivan oikeasti metsään meneminen (sinne missä oikeasti kasvaa puita ja on märkiä ojia), mutta myös se toinen, eli erehtyminen. Epäonnistuminen. Eksyminen. Oma sydämen ääni alkaa lopulta huutaa, että ”Eikun usko jo nyt, tännepäin me ollaan menossa, tämä on oikea suunta!” Toiset ovat sydänäänten kuuntelussa jo luonnostaan lahjakkaampia, me muut voimme rämpiä suossa tuon tuosta, mutta ei sinne hyytävään paikkaan onneksi monta kertaa halua palata. Sydämen ääntä oppii kuuntelemaan.

On aika lähteä umpimetsään. Kun saavut metsän laidalle, huomaat jo tarkemmin useita polkujen päitä, eikä metsä olekaan niin tiheä ja pelottava. Sinun ei tarvitse raivata polkua itse, joku toinen on kävellyt samaa reittiä. Itse asiassa moni muukin on lähettänyt avoimen hakemuksen, tehnyt sen pelottavan kylmän puhelun jo ennen sinua. Kun on lähtenyt matkaan ja liikkeelle, liikkeessä pysyminen ei ole enää niin vaivalloista. Tiedät, että sateen jälkeen varusteet lopulta kuivuvat, seuraava evästauko koittaa mäen päällä. Vaikka aarrekarttasi olisi alkuun hieman epäselvä, hahmottuu se tarkemmin matkan aikana.

Uusi suunta umpimetsästä vai betoniviidakosta?

Jos työpaikat näyttävät olevan umpimetsässä, ja niitä pitää sieltä lähteä hakemaan, voit myös ajatella, että ”En minä pidä retkeilystä, en kylmästä ja märästä, en vuorista, en kangasmaastosta en niin sitten mistään sellaisesta mikä liittyy metsään”. Niinkin voi ajatella. On kuitenkin jopa helpompi ajatus etsiä työpaikkoja umpimetsästä, kuin työpaikkailmoitusten betoniviidakosta, jossa ilmoituksia kyllä vilisee ja välkkyy. Betoniviidakkojen ongelmana ja rasitteena vain on se, että myös hakijakilpailijoita on enemmän. Umpimetsässä on vähemmän liikkujia.

Jos sydämesi yhtään sykkii umpimetsään päin, tee säätilan ja varusteiden tsekkaus, äläkä unohda ensiapupakkausta. Älä myöskään milloinkaan lähde metsään ilman puhelinta. Pidä yhteyttä omiin verkostoihisi, se on ensiarvoisen tärkeää. Ja jos iltahämärällä eksyt, soita hyvälle ystävälle. Anna hänen palauttaa taas usko siihen, että seuraavana aamuna sinulla voi olla unelmiesi työpaikka. Löydät sen ehkä sieltä kiven alta, tai sammalmättäältä. Ja siinä sivussa tulit kiivenneeksi pari vuoren rinnettä ja lopussa voit päivitellä: mikä matka!

#TyönOsaajat-blogin kirjoitti Spring Housella työskentelevä Katri Kempas, joka on Pirkanmaan työnhaunohjaaja, ohjaustoiminnan artenomi, kuvataitelija ja metsään menemisen osaaja.